Maahan muodostuu kerrostuneisuutta

ajan kuluessa

Uusien alueiden muokkaamista

Uuden kasvihuoneen pohjaa varten piti kaivaa myös ihan nurmikkoaluetta pois. Periaatteessa vanha kasvimaa oli ihan juuri oikean kokoinen, mutta uusi kasvihuone tulee vähän eri kohtaan, sillä vanhan ja uuden kasvihuoneen väliin pitää jäädä huoltokäytävä.

Koskemattoman alueen maan kerrostuminen

Nurmikko on ollut koskematonta maata yli 20 vuotta. Silloin tontille on tuotu uutta ruokamultaa 40 senttimetrin kerros, näin naapurit ovat kertoneet. Aiemmin kaivauksissa löytynyt rakennusaikaisia upotuksia tuon 40 senttimetrin alapuolelta. Talo on rakennettu 80-luvun lopulla ja silloin oli vielä tapana haudata kaikenlaista rakennusajan roipetta tontille. Nyt kaivauksissa ei löytynyt mitään kummallista, mutta on hauska katsoa maan kerroksia. Tämä on normaalia maassa tapahtuvaa toimintaa, maannostumista. Maahan muodostuu fysikaalisten ja kemikaalisten tapahtumien vaikutuksesta kerroksia, jotka pystyy näkemään ihan paljaalla silmällä. Hieno maa-aines vajoaa alemmas sateen mukana. Värit vaihtuvat maannoksen ja kemiallisten reaktioiden takia.

Savipitoisuus näkyy kerroksissa

Savipitoisuuden vuoksi maahan saa kaivettua tunneleita. Koska maa on ollut kauan koskematonta ja siinä on ollut nurmi koko ajan, eli maan mururakenne on saanut rauhassa muodostua. Lieroja maassa on myös tosi paljon auttamassa mururakenteen kestävyyttä. Kuvista näkee, että kaikki irronnut maa-aines on pieninä palleroina, eli maamuruina, eikä näy sellaisia teräsärmäisiä lohkareita, joista oli kuva aiemmassa postauksessani.

Onneksi on kaaliverkko!

 Sato olisi varmaan jo menetetty muutoin

Olin luvannut antaa ystävälleni vielä lehtikaaleja, ne olivat odottamassa terassilla kuunliljojen kanssa. Aioin kastella ne, mutta eivät ne tarvinneet enää vettä. Kaikki oli syöty ihan lehtiruoteja myöten. Yllä olevassa kuvassa oleva lehti oli ainut jäljellä oleva ja siellä se tuholainen oli herkuttelemassa.

Viiden metrin päässä on vanha kukkapenkki talojen välissä, jossa toisella puolella on maitohorsmaa, kuunliljaa ja lehtikaalia, toisella puolella puna-apilaa, kuunliljaa ja lehtikaalia. Kummassakaan penkissä ei ole (kop-kop-kop puuta) vielä tuholaisia, vaikka niissä ei ole suojauksia. Lehtikaalit ovat niissä lähinnä penkin täytteenä, mutta saattaa niistä tulla satoakin. Varsinaiset satokaalit, eli ne parsakaalit, lehtikaalit, kukkakaalit, palmukaali ja lehtikaali ovat verkolla suojattuna, onneksi. Harmittaisi ihan hirmuisesti, jos ne menisi pieleen nyt, kun muuten satokausi näyttää tosi hyvältä runsaiden satojen ja lämmön ansiosta.

Tämä on siitä puna-apila-penkistä ja ihan hyvissä voimissa. Nyt vain harmittaa, että ei ole enää taimia annettavaksi ystävälleni. En edes tullut ajatelleeksi, että lehtikaali menisi tässä vaiheessa ötököille, sillä aiemmin on vain ihan kylvövaiheessa ollut ne sellaiset pienet tuholaiset ongelmana, kirpat tai mitkälie.

Haaste uudestaan!

 

2000 000 puutarhailijaa vaikuttaisi tosi paljon

Aiemman postauksen julkistamisessa oli jotain ongelmaa, ja joissakin paikoissa se näkyy ja joissakin ei näy. Siksi nyt tämä sama uudestaan. Toivon hartaasti hyönteistekoja kaikkialle.

Me puutarhailijat olemme tosi iso vaikuttava voima. Oikeasti voimme muuttaa asuinalueemme eläimistöä ja luontoa. Yhden puutarhan touhut vaikuttavat pieneen alueeseen, mutta jos esimerkiksi kaikki yhden asuinalueen pihat olisi hyönteisystävällisempiä, syntyisi hyviä lentokäytäviä, joita pitkin hyönteiset pystyisivät siirtymään paikasta toiseen nääntymättä matkalla nälkään.

Haastan kaikki puutarhabloggaajat lisäämään omaan puutarhaansa yhden hyönteisiä auttavan asian ja kertovan siitä blogissaan, jotta mahdollisimman suuri lukijakunta saa tiedon ja toivottavasti lukivat ottavat ideoita toteutukseenkin.

#rikkaruohoelämää

#puutarhan lumo

#putkinotko

#päivänpesän elämää

#oravankesäpesä

#saaripalsta

#hiidenkiven puutarhassa

#paritalon puutarha

#katin puutarha

#saran mökissä ja puutarhassa

#heisuo

#lappalainen etelässä

#sarin puutarhat

#villakoiria puutarhassa

#puutarhan lumo

#selätön puutarhuri

#parasta puutarhassa

#rikkaruohoelämää

#oma tupa, tontti ja lupa

#kukkia ja haaveita

#anun puutarha

#kukkia kallion suojassa

#kottikärryn kääntöpiiri

#putkinotko

#parasta puutarhasta

#hulluna

#kivipellon saila

#puutarhakirja

Hei Bloggaaja, Otatko haasteen vastaan?

 2000 000 puutarhailijaa vaikuttaisi tosi paljon

Me puutarhailijat olemme tosi iso vaikuttava voima. Oikeasti voimme muuttaa asuinalueemme eläimistöä ja luontoa. Yhden puutarhan touhut vaikuttavat pieneen alueeseen, mutta jos esimerkiksi kaikki yhden asuinalueen pihat olisi hyönteisystävällisempiä, syntyisi hyviä lentokäytäviä, joita pitkin hyönteiset pystyisivät siirtymään paikasta toiseen nääntymättä matkalla nälkään.

Haastan kaikki puutarhabloggaajat lisäämään omaan puutarhaansa yhden hyönteisiä auttavan asian ja kertovan siitä blogissaan, jotta mahdollisimman suuri lukijakunta saa tiedon ja toivottavasti lukivat ottavat ideoita toteutukseenkin.

#rikkaruohoelämää

#puutarhan lumo

#putkinotko

#päivänpesän elämää

#oravankesäpesä

#saaripalsta

#hiidenkiven puutarhassa

#paritalon puutarha

#katin puutarha

#saran mökissä ja puutarhassa

#heisuo

#lappalainen etelässä

#sarin puutarhat

#villakoiria puutarhassa

#puutarhan lumo

#selätön puutarhuri

#parasta puutarhassa

#rikkaruohoelämää

#oma tupa, tontti ja lupa

#kukkia ja haaveita

#anun puutarha

#kukkia kallion suojassa

#kottikärryn kääntöpiiri

#putkinotko

#parasta puutarhasta

#hulluna

#kivipellon saila

#puutarhakirja

Nurmikolla pintakompostointia?

 Vuorenkilpeä on hankala kompostoida mökkikompostissa

Oletko joskus yrittänyt saada vuorenkilpien juurakoita kompostoitumaan mökkikompostissa? Minä olen ja oma kokemus on, että se on tosi hankalaa. Juurakot ovat niin meheviä, niissä riittää kasvuvoimaa ihan hurjan kauan, eivätkä ne tarvitse edes valo aloittaakseen kasvun. Lopputuloksena on, että kun otat muun massan pois, saat hyvään alkuun lähteneitä vuorenkilpiä istutettavaksi. Tuossa yläkuvassa on ne raivaamani vuorenkilvet, että sain mökille pienen hernemaan.

Tällä kertaa niin ei käy, sillä levitin nuo edellisessä postauksessa kitketyt vuorenkilvet päiväksi aurinkoon ja silppusin ne ihan pieneksi nurmikolle ruohonleikkurilla. Lopusta huolehtii hajottajat ja sää. Aiemmin olen silpunnut kuivuneempia varsia, ja ovat olleet paljon vaikeammin pilkottavia. Juurakot ovat olleet niin lituskaisia, että leikkurin terä ei osunut niihin. Nyt juurakot olivat lehtien kanssa vielä yhdessä ja silppuaminen onnistui tosi hyvin.

Samalla tavalla silppuan useimmat kitkentäroippeet ja varsinkin syksyn lehdet. Viime syksynä tammesta ei tippunut lainkaan lehdet ja niitä ole keväällä tuulen riepottelemana ihan kaikkialla. Joka paikkaan ei päässyt leikkurilla ja ne laitoin kompostiin. Kovin vähän sinne tulee mitään nykyään, sillä keittiön biojätteitä sinne ei voi laittaa, koska mökkikompostit eivät ole jyrsijäsuojattuja, vaikka ovatkin eristettyjä. Syksyllä taas tietenkin vuoden vanha huussijäte menee jatkokompostoitumaan, vaikka se meneekin vain koristekasveille.

Aina jokin tila löytyy kylvöksille?

 ja jos ei muuten, niin revitään vähän jotain pois

Meillä on mökillä koko mökin pituinen terassi. Toisessa päädyssä rapun vieressä on ollut monta vuotta vuorenkilpeä. Tykkään siitä kyllä, varsinkin sen aikaisista kukista pörriäisille, mutta liika on liikaa. Se kasvattaa alaansa ihan vaivihkaa, oikeastaan sitä ei edes huomaa, ennen kuin on levittäytynyt kulkutielle. Tänään sen huomasin, jouduin kiertämään kukat aina kun menin varastoon.

Samalla olin miettinyt, että mihin loppuja herneitä kylvetään. Naapurin hernemaan jälkeenkin jäi vielä kylvettävää. Tuumasta toimeen ja vuorenkilpien tilalle tuli pienimuotoinen hajakylvetty hernemaa. Eikös tunnukin mukavalta ajatukselta herkutella herneet suoraan terassilta?

Maa oli melko kovaa, mutta vuosikausien katteiden lisäämisen jälkeen savimaa on muuttunut multaiseksi. En silti ymmärrä, miksi oli niin kova pohja. Vähän pehmennettiin ja heiteltiin herneet hujan hajan. Tiivistin tallomalla, eli jyräsin herneet tiukkaan ja kasteltiin huolellisesti, jotta herneet pääsevät turpoamaan kunnolla ja itämään. Päälle laitettiin ostomultaa, kun muuta ei ole enää tarjolla. Multaa laitettiin aika paksulti, talloin sen jälleen tiiviiksi ihan lopuksi.

Jotta samaa linturyöväystä ei tule, mitä olen joutunut torjumaan kaupungissa, laitoin metalliverkon suojaksi, Ei se ihan hyvä suoja ole, mutta josko olisi edes vähän hankalampaa herkutella.

Saako naapurin tontilla kasvattaa?

 Ainakin meidän naapurissa saa

Olen kertonut jo monta kertaa, että meidän naapurusto on tosi kivaa. Meillä on yhteiskompostointia, laajamittaista risujen luovutusta haketusta varten, naapuriapua, kun ei saa itse vaikka jotain kiinnitystä auki tai vedettyä ruohonleikkuria käytiin, mitä nyt milloinkin kukin tarvitsee apua.

Puolet kylvetty ja tiivistetty, puolet kylvämättä. Työnjohtaja katselee näemmä muualle.

Nyt naapuriapu nousee oikein tosi isoon merkitykseen, sillä omalle tontille ei kerta kaikkiaan mahdu enää mitään uutta kasvatusta, mutta haluan kasvattaa herneet pakkaseen. Jo monta vuotta sitten naapuri on sanonut, että jos oma piha tulee pieneksi, tule heille. Parina vuonna tarvetta olisi ollut, mutta ei ole ollut mahdollisuutta tehdä nurmikosta kasvimaata. Nyt on tarve ja apupuutarhuri on niin suuri apu, että kaikki valmistui melkein kuin itsestään, vai miltä kuulostaa, että oman työkokouksen aikana on pohjustukset tehty, eli kuorittu tarvittavalta alueelta nurmikon pinta pois. Ajatuskin siitä, että olisin tehnyt sen oman selkäni kanssa, satuttaa liikaa.

Herneet suojattiin harsolla, jotta kyyhkyt eivät tule syömään niitä.

Nurmikon pohja on hiekkaista savea. Maa on ollut nurmella hyvin pitkään ja vain vähäisellä tallomisella, eli pohja on todella läpäisevää ja mururakenne näytti hyvältä. Kuohkeutimme pintaa talikolla ja tasoitin sen haravalla. Tasoituksen jälkeen kylvettiin herneet ja tallomalla tiivistin ne tiukasti maahan kiinni, jotta juurtuminen olisi helppoa. Tiivistämisen eli "jyräämisen" jälkeen  kastelimme maata ja siinä totesin ilokseni tuon hyvän läpäisevyyden. Lopuksi lisättiin multaa pinnalle. Nyt jouduin turvautumaan pussimultaan, koska kasvihuoneen pohjalta ei tulee enää riittävän muhevaa ja ravinteikasta maata.

Hernemaan takana olevan pintanurmikasan maisemoin vielä kasvustolla. Laitoin sinne muutaman herneen siemenen ja käyn laittamassa erilaisia niittykukkasiemeniä, sekä pellavaa.

Hernelajikkeen valitsin pussin kuvauksen perusteella. Terve lajike, vastustuskykyinen tauteja vastaan ja maukkaat herneet sopivat pakastukseen. Säilöntäähän varten minä näitä kasvatan. Sain opiskeluaikanani Viikissä nauttia omista pakasteherneistä, kyllä oli hyvää.

Tämä on ainoa kuva, jonka huomasin ottaa herneistäni, siksi pitää käyttää tätä samaa.

Papujen lisälisäkylvöt alkavat itää. Vein ne äsken kasvihuoneen lämpöön, koska ilma jäähtyi eilisestä alkaen tosi paljon. Varmaankin itävät lämpimässä vähän paremmin.

Hyvää Juhannusta

 

Kasvihuoneprojekti etenee

 kaivuuhommat tulleet melko tutuiksi

Kasvimaa eli uuden kasvihuoneen alusta on ollut maan yläpuolella 20 cm, maa on 244 cm leveä ja 366 pitkä. Nyt se on kohta 50 cm maan pinnan alapuolella, eli kaivettavaa maata on ollut 6,3 m3. Sitten kun vielä muistaa, että puolet tuosta 244*366 alasta on ollut jatkuvasti sellaista, joka on tyhjentynyt joka syksy ja tilalle olen laittanut kaikenlaista maatuvaa ainesta, kuten kirjoitin matomosta, se on ollut minun matomoni. Olen siis lapioinut sen moneen kertaan tyhjäksi ja täyttänyt taas, en tosin näin syvälle asti.

No siis tämän kevään urakka on tuo 6,3 kuutiota multaa. Ihmeellistä kyllä, kaikelle on löytynyt paikka. Nyt on vielä vähän reunoja kaivamatta, ja sillekin mullalle löytyy käyttöpaikka. Ajattelepa, jos olisin joutunut ostamaan tuon määrään laadukasta kompostimultaa, hintaa olisi kertynyt jo jonkinmoinen summa, yli 600 euroa, ei ihan halpaa lystiä. Avomaakurkut pääsivät kiipeilytelineiden turvahiekka-alueeseen isoissa ruukuissa, joista juuret pääsevät alaspäin aina märkänä olevaan hiekkaan. Tämä on tällainen kokeilu, jos ei tule satoa säilöntään asti, ostan kurkut luomupuutarhasta.

Kasvihuoneeseen, siis siihen vanhaan, otettiin pintamaa kaivetusta kasvimaasta, siihen meni myös melkoinen määrä multaa.

Multaamoihin on tarvittu täytemaata ja kasvimaan pintaakin sain tasoitettua, ettei takareuna viettänyt alaspäin. Maissimaa on kokonaan rakennettu kaivetun maan avulla. Nyt huomaan, että maissimaasta olen kertonut vain keloissa Fb:ssa. Pitää heti korjata tällainen virhe, sillä maissimaa on ihan huippu. Tai ei se mikään pelkkä maissimaa ole, koska maissien välissä kasvatan papuja reunalla on parsakaalia. Teen maissimaasta ihan oman kirjoituksen, sillä sen kanssa on ollut melkoisesti vastoinkäymisä tälle keväälle. Mutta en lannistu, enkä anna periksi. Nih!

Tässä vaiheessa jo tiedän, että kuljetusvahinko-osien tilalle tulleissa kasvihuoneen osissa on värivirhe. Kaikki muut metalliset ovat ovat harmaita, mutta uusi paketti on musta. Ei se minua haittaa, ei vaikuta toimivuuteen, ja millään muullahan ei ole minulle merkitystä näissä puutarhahommissa. Saan onneksi itse kokoamiseen sitten kunnon apua, asentajilla on kokemusta monesta kasvihuoneesta. Sitä ennen pitää tehdä sokkeli kuntoon. Onneksi löysin Puutarhan Lumon blogista hyviä neuvoja sokkeliin.

Niitty mielessä?

 Onnistuu joskus sattumalta ja joskus ei edes paljolla työllä

Tuollaiset kokemukseni ovat niityn perustamisesta. Niitty on suomalaisessa ympäristössä ravinneköyhää, vähän kuivaakin aluetta. Sellaisen rakentaminen ei olekaan ihan yksinkertaista, jos lähtötilanne on pitkään viljelyksessä ollut runsasravinteinen paikka.

Siitä on jo tosi monta vuotta, kun ensimmäisen kerran laitoin niittykukkaseoksen maahan. Alusta, eli vanha nurmikko, ei tosiaankaan ollut niittykelpoista, mutta siihen aikaan en ollut vielä yhtään perehtynyt aiheeseen. Lopputuloksena oli, että muutama kasvi kasvoi ja suurin osa ei. Onneksi luonto on melko sopeutuvaista ja kun vain jättää aluetta hoitamatta, tulee luonto kyllä siihen vieraaksi.

Vähitellen luonnonkukkia on tullut nurmikolle. Leikkurilla aina kierretään nämä. Kierrettävä alue kasvaa ja niitä tulee lisää koko ajan.

Näin on käynyt ainakin minulla. Lajikirjo ei ole kovin suuri ravinteikkaassa maassa, mutta kyllä meidän luonnonkasveissa on sellaisiakin, jotka pärjäävät. Nurmikollamme on nyt varsinkin virnaa. Se kukkii kauniisti keltaisena koko kesän ja pitkälle syksyyn. Koska en leikkaa niitä lainkaan, on talven jälkeen alue aika ruman näköinen. Virnan varret ovat aika vankkaa tekoa ja maa on lumenpainamana ihan täynnä varsia. Eipä se haittaa, sillä kyllä uusi kasvu ne peittää.

Mökillämme on ollut monta vuotta valtavat nurmialueet, koska äitini piti sellaisesta. Maa on kuitenkin tosi kivistä ja kuivaa, eli nurmikko ei ole koskaan sellaista tiheää tummanvihreää, vaan lähinnä huonosti kasvavaa, paikoittain palanutta kasvustoa. Seassa on aina sen verran kasvaneita osia, että on "pakko" leikata, jottei ole epäsiisti.

Olen päästänyt nämä alueet nyt villiintymään niityiksi. Leikkaan ruohonleikkurilla vain käytävät, joita pitkin kuljetaan. On hauska seurata kasvien vaihtumista vuodesta toiseen. Koska lyhyeksi leikattuna maa kuivui, on muutosta tapahtunut myös ihan kasvuolosuhteissa. Korkeampi kasvusto pitää maanpinnan kosteampana, eikä tuuli pääse kuivattamaan sitä myöskään. Tapahtuu muutoksia, jotka kiihdyttävät muutosta edelleen. Osassa nurmikkoa on valtavat vuohenputkikasvustot ja haavanvesakko. Osassa nurmikko on tänä vuonna voikukkaa, mitä ei ole ollut vielä kertaakaan. Mielenkiinnolla seuraan, mitä muutoksia tapahtuu tämän jälkeen. Viime vuonna oli aivan valtavasti kissankelloja. Tänä vuonna näkyy olevan poikkeuksellisen paljon voikukkia. Luin eräästä someryhmästä, että moni muukin on tehnyt saman havainnon: voikukkien määrä on tänä vuonna suurempi kuin aiemmin.

Nyt olen lukenut niityistä vähän enemmän. Erityisen kiinnostava on Tiehallinnon Tie- ja liikennetekniikan julkaisu 12/1999 eli vuodelta 1999 oleva selvitys. En olisi uskonut, että 25 vuotta sitten on selvitetty, miten tieluiskiin saadaan niitty. Käytiin muuten keskustelu perheessä ja me olimme sitä mieltä, että se on tieLIUSKA ei -LUISKA. No mutta asiaan, taitanut selvitys jäädä jonkun työpöydälle, kun niittyjä ei ole paljonkaan näkynyt tieliuskaluiskissa, enemmänkin leikattavaa nurmikkoa, lupiineja ja pensaita. Vuonna 1999 selvityksen motiivina oli määrärahojen pienentyminen hoitotöistä. Ei siis mitään uutta taivaan alla, rahat pienenevät jatkuvasti. Uutta on sen sijaan se, että nykyään niittyjä lisätään, jotta hyönteisillä olisi paremmat elinolot, linnuilla pesimispaikkoja ja luonnon monimuotoisuus lisääntyisi. Eri syyt, samat ratkaisut. Olen usein sanonut, että puutarhassa mikään ei vaadi niin paljon työtä, kuin leikattava nurmikko. Paljon vähemmällä pääsee tekemällä kasvimaan ja kaikkein helpoimmalla jättämällä nurmikko luonnontilaiseksi ja antamalla luonnon valita kasvit.

Nurmikko on usein ulkomaista alkuperää ja sekin on tärkeä asia huomioitavaksi. 

Vinkki lierotyövoiman hyödyntämiseen

Tarvitaan vain täyteen kasvanut ruukku ja lierot

Muistat ehkä, että meillä on sisällä viidakko, tai niin viherkasvejani kutsutaan. En kyllä ymmärrä, koska eikös viidakko ole ihan täynnä kasveja ja meille kyllä mahtuisi vielä vaikka kuinka paljon lisää. Kasvit ovat tosi isoissa ruukuissa, pääosin savisissa. Muutamia altakasteluruukkuja on erinäisistä syistä. Yksi syy on edesmennyt anoppini, jolla oli iso jukkapalmu isossa altakasteluruukussa. Anopin poismenosta on jo 7 vuotta, enkä ole kertaakaan vaihtanut multaa. Nyt jukkapalmu sai häädön tai oikeammin se muutti kompostiin. Häätö tuli kylmään aikaan, enkä viitsinyt tyhjentää ruukkua ulos. Siispä otin taas bestikset hommiin, eli kävin lähikaupassa ostamassa onkilieroja. Kumosin koko kipallisen lieroja ruukkuun ja peitin ruukun mustalla multasäkillä, sillä lierot rakastavat pimeää ja kosteaa.

Ruukussa oli jukkapalmun kaverina monta eri kasvia, revin ne kaikki pois. Laitan aina ruukkuihin useita eri kasveja, koska olen havainnut kukkien pitävän siitä. Mikroilmasto paranee, kosteus lisääntyy ja ne rehevöityvät.

Ruukun sai tämän jälkeen unohtaa sohvan taakse piiloon ja ottaa esille, kun kesäkukkasia oli aika istuttaa. Multa oli täysin muhentunutta ja mureaa, helppoa kesäkukkien istuttamiseen. Jukkapalmu jatkaa kohta kasvuaan, sehän ei kuole ei sitten millään. Lierot ovat syöneet kuolleet juuret ja nyt ruukussa on kesän ajan uudet kasvit pihaa kaunistamassa. Punainen on revonhäntä eli amarantti ja vihreät krassia, nyt en enää muista, että oliko se pensas- vai köynnöskrassia.

Nyt pitäisi tulla riittävästi papua

Paljonkohan papuja tarvitaan, että olisi omavarainen koko vuoden?

Kylvölevyt täytettynä mullalla; keskellä kolo odottaa pavun siementä.

Tätä olen miettinyt jo monta vuotta. Haluaisin vähentää lihan syöntiä ja korvata sitä omalla papusadolla, mutta koska en ole reseptien lukija, ruuanlaittoni perustuu mutuun ja “omasta päästä keitettyyn”. Onneksi perhe syö sotkuruuat tyytyväisenä, vaikka härkäpapujen jauhomainen suutuntuma ei ole viime vuosina saanut keittiöväeltä hurraa‑huutoja — varsinkaan, jos pavut on säilötty kuivaamalla.

Borlotti, serpedor, flambo, rautakautinen, leikko, keitto, vaha, maxidor

Kyl o vaikeeta! En edelleenkään tiedä, mikä ero on keittopavulla ja keittopavulla, tai miksi vahapapu on vahapapu. Siemenpussit näyttävät samoilta, mutta nimet vaihtuvat. Välillä tuntuu, että viktoriaaninen siemenhuijaus elää ja voi hyvin.

Papuja kasvaa nyt joka paikassa. Maissirivien välissä, perunoiden jälkeen, aukkopaikoissa ja siellä sun täällä. Kyyhkyt ehtivät syödä osan pavun siemenistä ennen itämistä, ja toisissa riveissä kävivät tuorerehulla itäneillä taimilla. Tein täydennyskylvöjä, mutta nyt riveissä kasvaa sekoitus eri pavun lajikkeita, eikä alkuperäisistä muistiinpanoista ole enää mitään hyötyä.

Hallittu lisäkylvö — tai vähemmän hallittu

Koska päätin, että ensi talvena meillä syödään omaa papusatoa, kylvin vielä lisää. Osa pavusta kuivataan, osa pakastetaan ja osa ehkä umpioidaan, jos joskus saan selville, millainen painekattila pitäisi ostaa. Somemaailma ei ole ollut kovin avulias.

Teimme apupuutarhurin kanssa lokerikkoihin huolelliset merkinnät — siihen asti, kun minä astuin kuvaan. Keräsin kaikki vanhat pavut samaan kasaan ja kylvin nekin. Mukana on:

• Walesista ostettua rautakautista papua

• eurooppalaisen papututkimuksen lajikkeita

• vanhaa omaa satoa

• ja ehkä muutama siemen kandiharjoittelupaikastakin

Lajikkeista ei ole enää mitään tietoa. Nyt on 292 papua lisää mullassa… ja vielä jäi kylvettävää. Jos ei tule satoa, niin sitten olen dieetillä. Tai sitten en.

Maa-artisokka — ikuinen vastustaja

Maa-artisokka on hyvä pölyttäjäkasvi, mutta kasvimaalla se on kuin sitkeä vieras, joka ei lähde, vaikka kuinka nätisti pyytää. Keräsimme mukulat viime syksynä huolellisesti ja lisäsimme päälle 30 cm uutta multaa, mutta ei auta. Maa-artisokan alut nousevat pintaan kuin pilkasta.

Kun kylvimme papuja maassa (koska vieläkään ei ole sitä kylvöpöytää), nostin katseen — ja siellä ne taas olivat. Yritän sanoa niille, että “älä rupee mun kanssa”, mutta eihän se auta. Ylihuomenna napsin taas alkuja.

Basilikat pääsivät vihdoin isoihin ruukkuihin

Leveälehtiset basilikat olivat jo aivan näännyksissä pienissä kylvölaatikoissa. Yhdessä ruudussa oli kolme taimea, ja nyt jokainen ruukku sai kuusi. Latvominen tekee hyvää — haaroja tulee lisää ja satoa pitäisi riittää myös pakkaseen.

Oli luntaaa tulvillaaaaan

ja raikas kesäsää

No johan sademyrskyn lykkäsi. Ilmastomuutos on todellakin näkynyt tänä vuonna. Ensin kevät on myöhässä, sitten se tulee rytinällä. Kevätsateet tulivat yli kuukautta aikaisemmin, runsaampina kuin aiemmin. Kuivuutta kesti hirmuisen kauan. Lämpöä saatiin pitkän aikaa 30 asteen hujakoilla. Mutta entäs nyt? Sadetta tulee taivaan täydeltä, lämpötila putosi 20 astetta ja kaaliverkot ovat painuneet rakeista, rikkoutuneesta harsosta puhumattakaan.

Kun maa on märkää, on heti toimittava

Apupuutarhurin kesämökkipuutarha on ollut suunnitteluvaiheessa pitkään. Syynä ei ole apupuutarhurin saamattomuus, vaan mökkimaan haastavuus. Meteoriitin tekemän järven reuna-alueet ovat aivan käsittämättömän kivisiä. Lapiolla ei voi kaivaa mistään. Uuden puutarhan tekeminen vaatii siis kasvualustan rakentamisen ihan alusta alkaen. Peitimme edelliskesänä kukkamaan ensimmäisen osan pressulla, jotta lierot pääsivät touhuamaan. Kastelimme maata, ettei sinne tullut liian kuivaa. Pressu ei ole täysin valon estävä, joten rikkaruohot ja muut eivät kuolleet. 

Mustikat odottavat istutusta. Toinen on ihan surkea rääpäle, koska oli jäänyt makeasinikuusaman jalkoihin. 

Nyt kun oli kahtena päivänä satanut kunnolla, saatoimme kaivaa kotipihasta yhden karviaisen ja kaksi mustikkaa. Kun maa on riittävän märkää, irtoaa juuristo paljon helpommin ja vahinkoa tulee vähemmän. Olemme jo viime kesänä laittaneet perennojen jakotaimia purkkeihin, koska kävimme niitä myymässä erilaisissa tapahtumissa. Nyt ne ovat todella vahvoja, sillä talvesta selvinneet ovat vahvoja perimältään. Niitä kannattaa siis laittaa uuteen puutarhaankin.

Katetta päästään lisäämään varmaankin seuraavalla mökkireissulla. 

Tehokas kolmituntinen työrupea teki paljon muutosta. Perennat pääsivät kompostimultapenkkiin, johon laitettiin ostomultaa pinnan tasoittamiseksi. Istutuskuoppaan laitettiin myös ostomultaa, ettei maa ole liian vahvaa juuristolle. Tämä penkki on vasta pieni nurkkaus uudesta suunnitelmasta. Rakennamme puutarhan pieninä osina, niin tulee aina jotain valmista, eikä ole pelkkää keskeneräistä koko ajan.

Kirsikkapuu on monta vuotta vanha, mutta kivikkoisessa kuivassa maassa ei ollut päässyt kasvamaan, ohutta saittaa kaikki oksat.

Mustikat ja karviainen pääsivät entiseen nurmikonreunuskukkapenkkiin ja kirsikkapuu hiekkalaatikon tilalle, missä kauan sitten kasvoi hieno tammi.

Satoiko teilläkin juuri kaatamalla?

 Maa on kasvimaalla läpimärkää ja rikkaruohot saa helposti pois

Kasvimaalla ei muita rikkaruohoja enää ole, sillä se on ollut kääntämättä jo kolmatta kasvukautta ja päälle on tullut kasvihuoneesta multaa syksyllä. Tätä ketohanhikkia nousee, sillä se on mestari levittäytymään sivuttaisiirtymällä vieressä olevasta mustikka-alueesta Kasvimaat on täysin katettuja naapureiden lahjoittamien nurmikonleikkuusilppujen avulla. Sade menee siis helposti pinnasta alaspäin ja multa kastuu, mutta sateen jälkeen kosteus ei kulje toiseen suuntaan yhtä helposti, eli maa pysyy kosteana kauan. 

Äsken meillä oli ukkosen kuumaa ja kaatosadetta. Maa on aivan lämmin vieläkin. Nyt kun käy pikaisesti kasvimaan läpi, saa rikat nostettua pelkillä sormilla hyvin kevyesti ja juuri tulee pitkänä vaivatta. Tämän kun viitsii nyt tehdä, uusien alkujen kasvuun menee kauan, sillä paksuntuva kate vaatii aina enemmän ja enemmän voimia juurelta päästä pintaan asti. Juuren kasvuvoima näivettyy ja kitkettävää on koko ajan vähemmän ja vähemmän.

Muurahaisista

Monessa Fb-ryhmässä kysellään, miten muurahaisista pääsee eroon. Tein äsken puutarhakierroksen ja huomasin, että useassa latva-artisokassa on nyt varsi multainen noin 10 senttiä maasta ylöspäin ja siinä kulkevat mustat muurahaiset. En vielä tiedä syytä, mutta ainakin kasvit ovat hyvässä voinnissa, eli eivät ole kärsineet ainakaan vielä muurahaisista. Kuvakulma on vähän hassu ja näyttää siltä, että ei ole enää kasvupistettä, mutta kyllä siinä on.

Soijahavaintoja

Esikasvatin kahdesta pussista soijaa, molemmissa luki sama lajike ja oli sama kuva. Kasvit ovat kyllä silti erinäköisiä. Ensimmäisestä pussista iti kaksi, joista toinen kuoli. Toisesta pussista iti enemmän, kun pidin ruukut lämpimämmässä paikassa. En vain ymmärrä, miten nämä ovat näin erilaisia.

Tämä on ensimmäisestä pussista ja lehdet ovat hienoisen nukan peitossa ja kapeampia.

Tämä on toisesta pussista ja tyypillinen pavun lehti ja taimi muutenkin.

Kumpi on siis oikea soijataimi?

Oletko sinäkin kiinnostunut puutarhasi hiilimäärästä?

 Hiilivarasto vai jopa Hiilinielu?

Ladattua biohiiltä odottamassa kasvualustan sekoittamista.

Mietin usein, että onko pihani hiilinielu vai mikä. Tontillemme tulee naapureiden biojätteet, jotka kompostoin ja käytän puutarhassani. Tontillemme tulee myös alueen naapureilta pensasaitojen kaatorisut, jopa useita satoja pensasaitametrejä vuodessa, jotka haketan ja käytän joko katteena tai komposteissa seosaineena. Hamsterin häkissä käytetty hamppukuivike lisätään kompostin muun hakeseosaineen joukkoon. Syödyn ruuan perkuu- yms. jätteet kompostoidaan itse ja multa käytetään puutarhassa. Keväällä tuon 3 metrisen peräkärryn täynnä hevosenlantaa kasvihuoneeseen palamaan ja lämmittämään sitä. Tontillemme tulee siis hyvin paljon ulkoista biomassaa ja se jää pihaamme. 

Naapurilta tullutta puutavaraa haketukseen.

Poistuvaa hiiltä on tietenkin hengitetty hiilidioksidi, sekä eliöiden tuottama aineenvaihduntahiilidioksidi. WC on vesivessa ja hiiltä poistuu vedenpuhdistuslaitokselle. Tontille tulee puutavaraa, joita käytetään rakennelmissa. Puiden lehtiä ei haravoida pois, vaan silputaan ruohonleikkurille nurmikonparanteeksi. 

Nurmikkosilppua katteena.

Palsternakkaa ruohosilpussa.

Uuden lavakauluksen pohjalle voi laittaa keskeneräistä kompostia, risuja ja vaikka mitä orgaanista ainesta.

Maahan saa jäädä lehdet joko sinällään, tai nurmikolla leikkurilla käsiteltyinä.

Kateainetta saa kätevästi olkipaaleista, joita saa ilmaiseksi esimerkiksi talleilta. Hevosille ei voi käyttää kuivikkeina kastuneita paaleja.

Pihassa on runsaasti puita ja perennoja, linnuille ja hyönteisille asumuksia. 900 neliön tontilla on jo 12 pönttöä ja juuri sain valmiiksi 2 lisää, yhden kuusitiaiselle ja yhden sinitiaiselle. Edelliset kaksi olivat lentoaukoltaan harmaavarpusille suunnattuja.

Kasvimaan menetelmänä on kateviljely orgaanisella katteella. Sadevesiä otetaan runsaasti talteen ja hyödynnetään kasvimaalla, jolloin vesi imeytetään maahan, eikä valuteta hulevetenä jokeen. Avointa mullosta ei ole kuin vähän keväällä, kun kylvöksille ja pienille taimille ei täyskatetta voi vielä laittaa. 

Hakekasa odottamassa käyttöä tai siirtoa tynnyriin säilytystä varten.

Kompostimullan käyttö ja elävä kate vilkastuttavat maan hajottajaeliöiden aktiivisuutta ja lieroja on runsaasti ja ovat todella suuria. Kasveja on niin syvä- kuin pintajuurisia. Kukkamaissa on maanpeitekasvit.

Riikka Aro on ollut mukana kirjoittamassa artikkelia "Ohjauskeinoja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljen pienentämiseen". Nämä ovat vaikeita asioita. Yksi iso kriisi maailmalla voi muuttaa tilanteita niin paljon, että tavallisen kuluttajan tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet voivat muuttua aivan päälaelleen. Ukrainan sota yhtenä esimerkkinä mainitakseni asumiskustannusten vaikuttajana ja sitä kautta hiilijalanjälkeen lämmitysmuotojen valinnassa. Toisaalta se toi muitakin muutoksia. Maailmankaupan myötä kotimaisen huoltovarmuuden merkitys kasvoi entisestään, vaikka korona-pandemiakin jo herätteli pohtimaan.

CO-CARBON tutkimushanke on tehnyt kotipihan hiilikortiston. Hanke on monialainen ja mittaa sekä tutkii kaupunkivihreän hiilensidontakykyä. 

Hiilikortiston avulla voi käydä oman pihan ominaisuuksia läpi ja selvittää hiilensidontakykyä. 

Voin olla melko tyytyväinen oman pihani ratkaisuihin. Vaikka kortiston avulla ei voi laskea lukemia, olen kuitenkin tehnyt juuri oikeita toimia.